Toimikunnan esittely

Liisa Ewart, puheenjohtaja


Eka noutaja tuli silloiseen uusperheeseen palvelemaan minun metsäläistä vaellusviettiäni. Koira vei kuitenkin mukanaan Auran Nuuskujen toimintaan ja lajeista kiinnostivat mejä ja nome. Nyt jo edesmennyt kultainen nro 2 aktivoi minut metsästyksen pariin. Nyt olen yksinhuoltaja kahdelle kultaisellenoutajalle, Atelle ja Roopelle, joista ensimmäinen on osansa jahtikoirana tehnyt (evp) ja jälkimmäinen on koe- ja metsästyskoirana aktiiviharrastaja.


Yhdistystoiminta, talkoilu ja vastuunkanto ovat olleet aina osa omaa harrastustoimintaani, sekä aluetasolla että kansallisella tasolla. Arvostan suuresti yhdessä tekemistä ja toivon, että mahdollisimman moni noutajakoiran omistaja löytää minun laillani etsien ja ihmetellen tiensä täysipainoiseen, täysiaikaiseen, kaiken ajan ja energian vievään noutajaharrastukseen. Tässä on onnellisuuspisteet nupissa. 


Koetoimitsijakortit minulla on sekä mejään että nou/nomeen. Kokeissa talkoilun lisäksi pidän vuosittain aloitteleville koirakoille jotain kurssitusta, järjestän erilaisia tapahtumia ja kirjoittelen juttuja jäsenlehtiin. 


Kun koiraharrastuksiltani ehdin, käyn töissä valtion virastossa ja entisöin 100-vuotiasta torppaa Korppoossa.

treeneissä
allijahdissa

Minna Latva, varapuheenjohtaja

 

Olen Minna Latva, yli viiskymppinen flattikasvattaja Kaarinasta. Perheeseen kuuluu tälläkin hetkellä liuta flatteja eli sileäkarvaisia noutajia, 5 narttua ja 3 urosta. Kotona asuvista koiristamme vanhimmat eläkeläiset ovat 11- ja 10-vuotiaat, muutama keski-ikäinen ja yksi nuori narttu. Koirien kanssa nykyisin harrastelen kaikenlaista, kuten noutopuuhia, VEPEä, MEJÄä ja kokeissa käynnit ovat lähes kokonaan jääneet, ellei joka noutajan perusjuttua eli taipparia lasketa."

Kennelnimi Majakkasaaren meille myönnettiin vuonna 1999, jolloin aloitimme kasvattamisen kahdella NOME-B:ssä VOI-luokassa olleella nartulla ja nämä molemmat narttulinjat vielä jatkavat eloaan kasvatustyössämme. On mielenkiintoista seurata käyttöominaisuuksien säilymistä ja häviämistä koirissa jalostusvalintojen tuloksena sukupolvien edetessä. Nykyisin paino NOME-kokeissakin on hiukan muuttunut, siitä kun olen aloittanut, mutta myös koirien kouluttamistaidot ovat Suomessakin kehittyneet huimasti, toivottavasti myös minulla. Olen vuosien varrella kouluttanut kymmenisen flattia, joista tähän mennessä 4 on ollut NOMEn voittajaluokassa ja toivottavasti vielä jokunen tulevaisuudessakin. Nykyisin vaan olen tullut laiskemmaksi koirieni kouluttajaksi ja jaksan jatkaa vain lahjakkaiden yksilöiden kanssa kokeisiin treenaamista, muut jäävät lähinnä isännän metsästyskoiriksi. Toki lähes kaikista noutajista saa koulutettua koekoiria, mutta se vaatii ohjaajalta enemmän työtä ja omistautumista asioihin, se taas ei sovi tällaisille laiskoille ohjaajille.

 

Taipumuskokeet (NOU) kuuluvat mielestäni parhaiten noutajien osaamisvalikoimaan ja olisi mukavaa, jos kaikki noutajanomistajat innostuisivat viemään koiransa taippareihin. Kursseilta saa mukavasti vinkkejä mitä koiran olisi hallittava ennen taippareihin menoa ja jos kouluttamisessa on tullut ongelmia, niin parempi vaihtoehto on kysyä lisää vinkkejä kokeneemmilta, kuin tahkota epäonnistumisia. Taippareista on hyvä sitten jatkaa NOME- ja WT-kokeisiin, kun on huomannut miten kivaa erilaisten noutojen treenaaminen on. Toivottavasti voin myös jakaa tietojani NOMEstakin kiinnostuneille harrastajille. Tapahtumissa ja koulutuksissa nähdään.

Minna ja skn "Pom"

Jouni Lindroos, sihteeri


Tervehdys

Olen Nome toimikunnan sihteeri Raisiosta ja toimin toimikunnassa sihteerinä nyt toista vuotta.

Koetoimitsijakortin suoritin viime keväänä ja nyt on takana jo ensimmäiset ”omat kokeet”


Perheeseen kuuluu nykyisin kaksi labbistyttöä, Oona 8kk ja Tinka 4v.  Tinkan kanssa saimme taipparit läpi viime elokuussa, ja Oonan kanssa opetellaan vasta lajin saloihin. Käymme kummankin koiran kanssa myös näyttelyissä.


Nähdään kokeissa.

Antero Niittymäki, riistavastaava




Tervehdys 

Vääjäämättömasti kuuttakymppiä lähestyvä mies Nousiaisista. Eläkkeellä merivoimista, ”mutta ei työtön” kuten vaimoni Kirsi totesi. Muu perhe koostuu kolmesta maailmalla olevasta lapsesta. Kotona koirien 6 kpl lisäksi muita eläimiä omiksi tarpeiksi (Hevosia, poni, kanoja, kissoja, kaneja jne.). Nuuskulaiseksi minut teki aikoinaan edesmennyt labradori ”Ursula” (FI KVA Namusillan Etelähopeatäplä). Nyt koulutuksessa ja harrastuksissa mukana labradori ”Inkeri” (Namusillan Lumikki 5v). Usean vuoden puheenjohtajuuden jälkeen jatkan toimikunnassa erilaisisa tehtävissä. Minut tapaa järjestämässä kokeita tai talkoilemassa niissä. Tule rohkeasti juttelemaan koirista tai toimikunnasta. Toimikuntamme tarvitsee juuri sinua lajin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Toivotan sinut uuden tai vanhan nuuskuihmisen tervetulleeksi mukaan NOME/NOU toimintaan.

Antti Merjamaa, riistavastaava

 

Perheemme ensimmäinen koira oli saksanpaimenkoira Pia, joka mm. vartioi turvallisuuttani ottaessani päikkyjä pahvilaatikossa halkopinon päällä joskus 57 vuotta sitten. Ensimmäinen noutaja, joka aloitti NOME-kouluttamiseni vuonna -90, oli käyttölinjainen labradorinarttu Dooris. Ehdottomasti vaikeinta KVA-tavoitteessa oli ns. metsästäjänsertin saaminen nättelyssä. Dooriksen jälkeen en ole kouluttajakseni halunnutkaan muita kuin käyttölinjaisia labradoreja. Tänään minua yrittävät kouluttaa Saku 8 v. ja Dan 2 v. NOME-toimikuntaan olen kuulunut noin kymmenen vuotta, joista 7 vuotta toimikunnan puheenjohtajana. Toimikunnan suomia tehtäviä ovat olleet koevastaava mm. SM-NOME -99, luokkavastaava, ampuja, variksenheittäjä, venemies, ruuduntäyttäjä, jäljentekijä, kouluttaja ja riistavastaava.

Antti Merjamaa