Tuomariesittelyt

18.10.2014 WT-koe, Mjösund

I'm a member of The Danish Retriever Club since1994, the year I got my first retriever, a flatcoated.
I'm an officiel judge since 2008 and until now I have judged in Denmark, Norway,Sweden, Finland, Iceland, Italy, Germany and Austria.
Since 2010 I am a Panel A judge.
I have made seminars in Denmark, Sweden, Norway, Finland, Germany and Italy the last ten years.

I got my shooting license in 1986.

My Field Trial career started in 1998 when I got the flat bitch Bjugel's Djubrook Holly. She was a very good FT bitch, she got the titles DKBRCH and SJCH.

Also in the picking-up season she was a lovely companion.

She is the mother of my brown 'missile' NORDBRCH DKBRCH SJCH NJCH Holly Hunter's Woody Guthrie.

He is the father of several champions in Norway, Sweden and one in Finland.

He left me this year, 12 years old.

Today I have an 8 years old flat, Holly Hunter's Jaspar, and a 3 years old lab.

Thank you for inviting me to judge your dogs. I'm looking forward to seeing many good retrievers.

/Johnny Henriksen

5. ja 6.5. Korppoo, VOI

Vesa Hietikko

Korppoo 5.-6.5. ALO

Kuka olet ja mistä tulet?

Nimi on Ari-Pekka Fontell ystävät kutsuvat milloin milläkin lempinimellä kuten Aa-Pee, Arska, Fontsi, Artturi, Arthur Peter ym. olen syntynyt nykyisessä Kotkassa silloisessa Karhulan kauppalassa täytin just viime vuonna viiskyt
 

Kotona on?

Kotona on 3 tenavaa 7 koiraa joista kuusi on noutavaa ja yksi ajava
 

Kauanko olet harrastanut koiria/noutajia? n.25v
 

Miksi noutaja tuli taloon?

Metsästän paljon ja tarvitsin kaverin noutamaan riistan kun vaimo ym ystävät eivät suostuneet noutamaan lintuja kylmistä vesistä pimeinä iltoina
 

Elämäni noutaja?

Oikeastaan minulla on niitä kaksi Lbu Jaska joka on sydämeltään Suuri metsästäjä ja jonka läsnä oloa kaipasin aina silloin kun olin muiden koirien kanssa metsällä eikä lintua tahtonut löytyä. Toinen on Knn Trine joka metsästysominaisuudet ovat hyvät mutta ennenkaikkea sen filosofinen olemus metsällä saa minut joka kerta hyvälle tuulelle
 

Miksi NOME alkoi kiinnostaa?

Minussa asuu pieni kilpailija joka tahtoo kehittyä koko ajan paremmaksi enkä tiedä hienompaa tunnetta kun kokeessa näen että koira on oivaltanut mitä olen yrittänyt sille opettaa
 

Miten päädyit tuomariksi, koska ja miksi?

Joskus yli 20v sitten ensimmäisissä taippareissa päätin uravalinnasta
 

Paras / hauskin /katastrofaalisin tapahtuma NOU / NOME kokeissa?

En muista oikein mitään itseäni koskevaa tapausta jos ei lukuun oteta viimekesäistä Avo-koetta joka keskeytyi poliisin ilmestyttyä paikalle, oli paikalliset kalastajat saaneet haulia niskaansa ja nähneet kun lokki pyörähti ilmassa ja putosi, luulivat sitten meitä venäläsiksi rekkakuskeiksi jotka viettivät ryyppäjäisiä erään niemennokassa, kun kysyin miksi he eivät tulleet kysymään mikä on tilanne niin kalastajat, isä ja poika, vastasivat että olisitko itse kysellyt kun haulikot paukkuvat ja lintuja putoaa, tottahan tuo on, tuskin olisin kysellyt ensin, tilanne kuitenkin hoidettiin täydessä yhteisymmärryksessä, jälkeenpäin tuli oikeudelta päätös jossa kellään ei ollut mitään saatavia joten asia on loppuun käsitelty, nyt tämä päätös on kaapissa tallessa, laitan kehyksiin kun ehdin.
TervA-P.F

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

9.-10.6. Vehmaa NOU

Kuka olet ja mistä tulet? Petri Tuominen Turun saaristo ja Rymättylä

1. Kotona on? vaimo Kati pojat Riku 13v, Jori 11v, Meri 3kk sekä koirat: nsu Pepe10v, nsu Tico5v, sku Kabe3v

1. Kauanko olet harrastanut koiria/noutajia? Innostus alkoi 1986 työkaverin houkutuksesta. Hän oli aktiivi AN:n jäsen ja noutajalla metsästäjä. Ensimmäinen noutaja tuli kotiin 1988 Knu Uffe jolla aloitin kokeilemalla kaikkea.
2. Miksi noutaja tuli taloon? Vahinko /myötätunnosta pentua kohtaan.
3. Elämäni noutaja? Kihara, silee, kultainen, silee ,tollot oikeistaan kaikista jotain. Kokemuksien jakajana varsinkin eka silee on ehkä se 1:n
4. Miksi NOME alkoi kiinnostaa? Metsästys veti puoleensa ja on osa nytkin.
5. Miten päädyit tuomariksi, koska ja miksi? Vuosien varrella tutustuin mukaviin ihmisiin järjestössä sekä kokeissa ja metsästys painottui siten että ajauduin vain ryhmään josta sain kannatusta ja innostusta omalle jo mielessä piilevälle ajatukselle että voishan sit kokeilla kun tuntuu siltä.
6. Paras / hauskin /katastrofaalisin tapahtuma NOU / NOME kokeissa? No vasta näin tuoreena tuomarina on ehkä hauska ajatella ensimmäistä tuomarointia. Siinä oli hieno todeta että näin sitä itsekin on uransa joskus Nou jutuissa aloittanut. Hienoa oli huomata nyt toiselta kantilta että varsinkin nou ja nome kokeissa hyvät työntekijät ovat hieno homma. Omista kokemuksista paras on ollut Voi startti keuruulla. Turusta ajo aamuyöstä sinne melko suoraan kokeseen jossa koira jätettiin paikalle. Keskustelu tuomarin kanssa ja tuomarin lupa ”OLE HYVÄ” jolloin koira karkasi hakuun. koe kesti n.1minuutin.(haku käskyni oli Ole hyvä.) se sitten siitä ja jakkara alle ja katsomoon katselemaan muita.  

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

1.8.2012 Perniö, AVO

Nimeni on Antti Nurmi. Syntynyt olen kauan aikaa sitten Helsingissä, mutta nykyisin asun Länsi-Uudellamaalla Siuntiossa. Perheeseen kuluu vaimoni Päivi, jonka harrastus on vaihtunut pedoista saaliseläimiin eli koirista hevosiin. Kotonamme on nykyisin kaksi labradorinnoutajaa Sissi (9v) ja nuori amerikantuonti Sampo (2v).

Koiria olen harrastanut ihan lapsesta asti. Ensimmäisen oman koirani sain 15-vuotiaana 60-luvulla. Se oli rottweiler Are, jonka kanssa alkoi aktiivinen harrastus ja kilpaileminen palveluskoirakokeissa. Arella oli monta ykköstä jäljen voittajaluokassa, mutta lonkkavian vuoksi siitä ei koskaan voinut tulla KVA:ta. Sitten 70-luvun alkupuolella kuulin uutisen, jonka mukaan noutajat olisi hyväksytty kilpailemaan palveluskoirakokeissa. Siihen aikaan noutajat olivat tuiki harvinaisia, eikä niistä juuri tiedetty. Huhujen mukaan noutajat olivat ystävällisiä ja hyvin toimeliaita koiria. Innostuin asiasta. Otin yhteyttä Kirsti Wuorimaahan ja onnistuinkin markkinoimaan itseäni riittävän hyvin saadakseni pennun. Elettiin vuotta 1974 ja minusta tuli kultaisen noutajan Laren (Godendale Clevercaro) onnellinen omistaja. Aloitin Caron kanssa palveluskoirakokeissa jäljellä ja siitä tulikin melko pian SF KVA. Myöhemmin vaihdoin uutena lajina mukaan tulleeseen hakukokeeseen, josta parhaana saavutuksena Caro voitti kansainvälisen kokeen ja sai CACITin. Vielä tuolloin aikaa ja kunnianhimoa riitti. Tein Carosta MVA:n lisäksi myös MEJÄ että TOKO valion. Kävimme myös taipparit ja osallistuimme NOME-kokeisiin. Caro ei kuitenkaan tykännyt turkisriistasta ja useimmat kokeemme kaatuivat tähän ongelmaan.

Caron jälkeen alkoi elämässäni labradorikausi. Lare ( Balrion Knight's Quest) tuli taloon .-82 Englannista. Se oli loistava koira. Se oli uskomattoman riistaintoinen, mutta samalla myös äärettömän yhteistyöhaluinen ja kuuliainen koira. Loistavan näyttelyuran ohella Lare saavutti metsästyskokeiden VOI-luokassa kaksi ykköstä Suomessa ja yhden Norjassa. Käyttövaliota siitä ei kuitenkaan koskaan tullut: Lähdin tässä vaiheessa vuodeksi Englantiin ja parin vuoden kokeet jäivät väliin. Laresta lähti varsinainen metsästyskoeharrastukseni käyntiin. Palveluskoirakokeisiin en Laren kanssa koskaan osallistunutkaan.

Laren jälkeen taloon tuli ensimmäinen labradori narttu Maija. Sittemmin Maijan pennuista minulle jäi suuri persoona Tarmo (SF KVA Oxfield Sherlock) ja myöhemmässä vaiheessa vielä vaimoni koirat Salli ja Liina (SF KVA Oxfield Gamefair). Tarmon jättämää metsästyskoiran kokoista aukkoa täyttämään toin v. 1999 USA:sta Sisun (SF KVA Topbrass Windstorm). Sittemmin Sisun ja Liinan pennuista meille jäi vielä Sissi, joka nyt onkin jo metsästysuransa ehtoossa ja uusimman tulokkaani v. 2010 syntyneen Sampon kaverina.

Olen useinkin mietiskellyt jo edesmenneitä koiriani ja niiden ominaisuuksia. kaikki ovat olleet täysin erilaisia. On mahdotonta yrittää laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Täytyy kuitenkin todeta, että Lare kuuliaisuuden perikuvana tai Tarmo suurena persoonallisuutena ovat ehkä muistoissani päällimmäisinä. Kaikki koiristani ovat kuitenkin olleet erinomaisia joka sään kestäviä metsästyskoiria.

Metsästysharrastukseni aloitin jo -70 luvulla Caron aikaan. Vaatimattomasta alusta harrastus vain kiihtyi vuosien myötä. Olen kuitenkin pitänyt harrastukseni kurissa rajoittamalla metsästystäni vain linnustukseen eli sinne, missä noutajatkin ovat elementissään. Tätä taustaa vasten olikin aika luontevaa hakeutua -80 luvulla ensin NOU ja sittemmin NOME tuomariksi.

Kaikkea mahdollista onkin tuomariuran aikana ehtinyt tapahtua. Laskeskelin kerran huvikseni, että olen arvostellut 25 vuoden aikana metsästyskokeissa 3000- 5000 suoritusta. Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni. Olin Sisun kanssa starttaamassa voittajaluokan kokeessa Laukaassa. Tehtävänä oli kolmoismarkkeeraus ruohikkoiseen lahdenpoukamaan. Kesken koiran työskentelyn järvellä pöristellyt vesiskootteri suuntasi suoraan koealueelle ja pysähtyi vasta aivan lähelle. Juuri tässä vaiheessa koirani oli saanut vainut sorsapoikueesta, jonka emo haavakkoa näytellen johdatti Sisua näytösluonteisesti aivan vesiskootterin editse. Kuski totesi tässä vaiheessa. "vai on pojat täällä koiria treenaamassa". No kuski oli Juha Kankkunen ja minun koe päättyi sitten siihen.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

4.-5.8. Vehmaa, NOU

Risto Aaltonen Vesilahdelta

Allekirjoittanut, vaimo Auli, Labradorit Ville 1.5v ja Roope 3v

 Vuodesta 1981 eli 25v

Koska lankomiehelläni Erkko Salolla oli Lappis

Ethusan Ninja eli Mira

Koska aloitin harrastuksen nome toimitsijana, Salon Erkon kanssa

Vahingossa kun kysyivät, taisi olla vuosi 1992 kun sain arvosteluoikeudet

1. Kuka olet ja mistä tulet?
2. Kotona on?
3. Kauanko olet harrastanut koiria/noutajia?
4. Miksi noutaja tuli taloon?
5. Elämäni noutaja?
6. Miksi NOME alkoi kiinnostaa?
7. Miten päädyit tuomariksi, koska ja miksi?

Paras / hauskin /katastrofaalisin tapahtuma NOU / NOME kokeissa?

Niitä on useitakin niin hyviä kuin huonojakin. Ikimuistoisin lie se kun olimme olleet viikon kanalintujahdissa Veijon, Ekun, Antin, Manen ja tais olla Matikaisen Keijokin mukana. Metsältä suoraan Vaasan SM kokeisiin ja koirathan oli tosi hyvin hanskassa, kun piti hakea kylmää riistaa, ei siitä mitään tullut. Toinenkin kerta on Vaasan kokeista, kun Mira oli tehnyt VOI kokeen aivan unelmasti, enään hausta yksi riista, Taivaanvuohi jonka se löysi nopeasti, mutta palautti kahdessa osassa, jolloin tuomari minulle, että Risto, minua harmittaa yhtä paljon kuin sinuakin. Tuomari oli Ruotsista !   

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

13.-14.10. Mjösund NOU & ALO

1. Harri Sivén, Hämeenlinna, kotona vaimo Teija, kaksi tytärtä Annina 14 v ja Janika 12 koirat lbu Paavo 5 v , sku kausti 7 v, sku 6 kk ja jack russelin terrieri / Busseli Veeti 3v

2. vuodesta -90, ensimmäinen noutajani otettiin kotikoiraksi Lbu Kille, luontaisilta ominaisuuksiltaan "elämäni noutaja" on ollut tämän hetkinen Lbu paavo, vaikkakin ensimmäisen koirani kanssa koe menestys olikin parempi. Metsästys harrastus ja metsästyskokeissa käynti alkoi samaan aikaan vuonna -93.

3. Hauskoja ja vähemmän hauskoja juttuja / tapahtumia mahtuu paljonkin matkanvarrelle, mutta mainittakoon tälläinen hauska ja harmiton tapaus

90-luvun alusta, missä starttasin esimmäisen koirani Killen kanssa metsästyskokeissa (voi). Ohjaustehtävässä koira ohjattiin jokea / uomaapitkin jonka jälkeen koira piti laittaa kaislikossa olevan krepin kohdalta vasemmalle kailikkoon ja sieltä sitten riista talteen. ok, kaikki meni niin kuin pitkin ja kohta näin että koira tulee ison lokin kanssa kaislikosta, matka oli melkoisesti ja vasta hetken päästä huomasimme että koiralla on kyllä jotain muuta kuin pelkkä lokki suussaan. Koiran uitua lähemmäksi niin toimitsijat yhdessä tuomarin kanssa keskusteltuaan tulivat siihen tulokseen että toimitsija oli jättänyt lähelle ohjausriistaa koko riistapussin ja koira olikin ollut niin fiksu että päättikin tuoda kokonaisen pussillisen lokkeja ohjaajalleen yhden sijaan.

Terveisin Harri

5.-6.10.2013, Mjösund

Kiitos kutsusta tulla arvostelemaan kokeeseenne.
Olen Ossi Kähärä Satakunnan Noormarkusta ,jossa asustan vaimoni ja kahden
Labradorinnoutajan kanssa.
Ensimmäinen noutaja perheeseemme tuli vuonna -75. Sen jälkeen meillä on aina
ollut noutaja perheessämme.
Parhaimmillaan viisi yhtäaikaisesti. Kaikki ovat olleet Labradoreja. En
kuitenkaan tunnustaudu roturasistiksi. Olen myös kasvattanut muutaman
pentueen kennelnimellä Baldioran. Kaikki koirani ovat saaneet olla mukana
vesilintumetsällä suurin osa on myös osallistunut NOU/NOME kokeisiin.
Kahdesta on tullut Suomen käyttövalio.
NOU-tuomariksi valmistuin -90 vuotta myöhemmin NOME -tuomariksi.
Kuten edellä kerrotusta voi päätellä, harrastus ja metsästys Noutajien
kanssa on aina lähellä sydäntäni.