NOWT, Mjösund 18.10.

Teksti: Anu Mikkola, Kuvat: Markku Kastepohja

Upea WT-viikonloppu Mjösundissa

Koskaan aikaisemmin en tiedä WT-koetta järjestetyn saaristossa, matalakasvuisten havupuusaarekkeiden täplittämällä kallioylängöllä. Maanomistaja Elisa Forsmanin mukaan tyypilliset alueella metsästettävät riistalintulajit ovat merimatkalla ylilentävät hanhet tai marjarikkaissa metsäsaarekkeissa viihtyvät teeret. Näiden paikallistietojen evästäminä saavuimme perjantaina iltapäivällä tanskalaisen tuomarikollegani Johnny Henriksenin kanssa koepaikalle. Varsinaiset rastit suunnittelimme kalliomaastoon ja loppukilpailua varten valmistelimme tehtäviä parkkipaikkana toimivan tien vieressä aukeavalle peltosaralle.

Omat rastini olivat alokasluokassa lähihakutyyppinen ajojahti sekä linjalle lähetys. Suurimmalle osalle koirakoista nämä tehtävät osoittautuivat helposti suoritettavissa oleviksi. Iloitsin erityisesti nuorten koirien hyvästä vainun käytöstä lähihaussa. Avoimessa ja voittajaluokassa ensimmäinen rasti oli ajojahti, jossa metsästäjät tiputtivat kahteen eri metsäsaarekkeeseen kaksi damia kumpaankin. Noudot suoritettiin paritehtävänä vuorotellen kummastakin saarekkeesta. Tässä tehtävässä avoimen luokan koirakot yhtä valitettavaa epäonnistumista lukuun ottamatta suoriutuivat hienosti. Voittajaluokassa saarekkeiden välinen kulma oli pienempi ja noutomatkat pidemmät, mutta pääosin saatiin damit mukavalla tyylillä talteen. Ohjausrasti suoritettiin kummassakin luokassa ajojahtitehtävän jälkeen, niin että aiemman tehtävän saarekkeet toimivat häiriönä linjalle. Tällä rastilla olivat avoimen luokan koirakot keskimäärin hyvin tehtävän vaatimalla tasolla ohjattavissa. Voittajaluokan osalta olin yllättynyt häiriön voimakkaasta vaikutuksesta suorituksiin. Suurin osa koirakoista sai kuitenkin ohjauksen suoritettua.

Loppukilpailuun kutsuttiin lopulta mukava määrä koirakoita; alokasluokasta melkein puolet, avoimesta puolet ja voittajasta vähän yli puolet. Markkeerauspainoitteiset tehtävät aiheuttivat onnistumisen iloa ja muutamia pettymyksiä, kuten pitkän koepäivän päätteeksi valitettavasti joskus käy. Taso sijoitettujen koirakoiden osalta oli huikea; alo ja voi-luokan mitalikolmikkoon pääsy vaati pisteitä yli 90. Onnittelut hienosta työstä koirienne kanssa! Myöhemmissä keskusteluissa Johnnyn kanssa sain tietää, että hän oli hyvin vaikuttunut Suomen noutajien tason noususta viimeisten vuosien aikana. Jännitimme yhdessä mm. samaan aikaan Norjassa käynnissä olevia noutajien pohjoismaisia mestaruuskisoja nettipäivityksiä tiiviisti seuraten ja keskusteltavaa riitti.

Lauantain koepäivää leimasi Auran Nuuskuille ominainen reipas talkoohenki ja koepaikan erityinen kauneus vielä lisäsi tapahtuman viehätystä. Taitavaa talkooväkeä oli riittävästi ja vaivoja säästämättä kallion huipulle oli viety polttopuita, grilli ja jopa muurikkalettupannu. Kaunis, aurinkoinen syyssää tarjosi upeat puitteet piknik-tyyppiseen viihtymiseen!

Sunnuntaiaamuna sää oli vaihtunut myrskysateeksi. Sadevarusteisiin sonnustautuneina saivat koetoimikunnan koirakot tutustua Johnnyn hyvin perusteelliseen tapaan kouluttaa noutajia. Juttua ja tehtäviä olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Harmikseni jouduin muistuttamaan innokasta kouluttajaa lentoasemalle lähdön ajankohdan lähenemisestä ihan kesken kaiken.

Näin jälkikäteen viikonloppu on saanut vielä uudenlaisen sävyn. Johnny menehtyi mielivaltaisen väkivallan teon uhrina vain kaksi viikkoa kokeen jälkeen. Meillä oli ilo ja kunnia saada isännöidä yhtä hänen monipuolisen noutajaharrastusuransa viimeisistä tapahtumista.

Kiitos Auran Nuuskut upeasta viikonlopusta ja kiitos Johnny.