NOME-TOIMIKUNTA 2008

Niina Kreivilä, puheenjohtaja
Onnellinen pienen prinsessan Veeran, enkelipoika Veikon ja jo murrosikään ehtineen Kallen äiti. Perheeseen kuuluvat myös avomies Juha, knn Fani ja lbu Ropi. Jäkärlässä asustellaan. Vapaa-ajan vietto-ongelmia minulla ei ole.
Ensimmäinen noutaja knu Manu tuli taloon -91 "kotikoiraksi". Näyttelyitä kierrettyäni alkoi tietysti hurja halu saada taipparit suoritettua (lue: saada koira kansainväliseksi muotovalioksi). Siitä kokemuksesta sanoisin monille lohdutukseksi, että mitä enemmin ongelmia sitä enemmän opit. Siinä ohessa tuli käytyä muutaman kerran TOKO-kokeissa ja vanhoilla päivillä Manu kävi MEJÄssäkin. Silloisen "nöffini" kanssa seurasin myös läheltä VEPEn alkutaivalta. Suurimman paikan sydämessäni on valloittanut jo edesmennyt knn Telle, valitettavasti vain lupaava tulevaisuus oli hänellä jo kolmevuotiaana takanapäin. Tellen ansiosta tai takia valmistuin 2005 koirahierojaksi. Muiden harrastusten jäädessä pois ohjelmistosta tutustuin myös kaverikoiratoimintaan. Nykyisin aktiiviharrastusta koiran kanssa pitää yllä Juha lbu Ropin kanssa. No, itse räpellän mitä kerkiän Fanin kanssa. Yhdistyksessä olen toiminut mm. sihteerinä, kalustonhoitajana, eri toimikunnissa jäsenenä sekä näyttelytoimikunnan pj:nä. Jäsensihteerinä toimin edelleen sekä AN:ssä että SNJ:ssä.
Pyrimme toimikunnan kanssa järjestämään jäsenistölle kurssimuotoista koulutusta, kokeita ja vähän muuta oheisohjelmaa. NOMEa koskevissa, mieltäsi askarruttavissa, kysymyksissä voit kääntyä kenen tahansa toimikunnan (mielestäni monipuolisen) jäsenen puoleen.
Koko toimikunnan siis palveluksessasi osoitteessa: nou-nome@aurannuuskut.org.

Miia Suppanen-Olkkonen, varapuheenjohtaja
Olen turkulaistunut muutama vuosi sitten ja kuten tästä esittelystä voi päätellä, olen täällä Varsinais-Suomessakin löytänyt tieni tutun harrastuksen pariin. Olen ollut tekemisissä koirien kanssa melkein synnytyslaitokselta lähtien. Lapsuuden kodissani oli labradorinnoutajia ja sileäkarvaisia noutajia. Sileäkarvaiset noutajat ovat sittemmin tulleet minulle kaikkein tutuimmaksi ja läheisimmäksi roduksi. Olen myös kasvattanut koiria Kennel Sniffensin nimellä. Harrastan koirieni kanssa näyttelyitä, NOMEa ja kaikenlaista ulkoilua juoksusta hiihtoon. Tutuksi ovat näiden vuosien aikana tulleet myös TOKO, MEJÄ, ja palveluskoiralajit. Tällä hetkellä koiravahvuuteeni kuuluu flatti Danski ja Ibizanpodenco Dorrit. Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille nuuskulaisille. Toivottavasti nähdään harjoituksissa, kokeissa tai muissa tapahtumissa!
Minua tapaa varmimmin NOME-kokeissa, mutta myös muutamissa koulutuksissa ja tapahtumissa vuoden mittaan.

Tiina Koski, sihteeri
Asun Liedossa mieheni Mikon ja kahden alakouluikäisen lapsen kanssa. Sipoolainen musta labradorinarttu Siiri tuli meille sijoitukseen 2006. Siiri on kolmas noutajani. Sen kanssa olen alkanut harrastaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti. Tiedonhalu ja uteliaisuus saivat lähtemään töihin kokeisiin ja siitäkös innostus vaan kasvoi, etenkin kun koirakin on innostunut ja yhteistyöhaluinen, NOME-harrastus on ikään kuin vienyt mukanaan. Kaikkea siitäkin seuraa... koiralle oma pakastin (lapset eivät halunneet syödä jäätelöä, haisi kuulemma lokilta...).
Vapaa-ajan täyttämisessä ei ole ongelmia. Jos en ole metsässä Siirin kanssa, olen mitä ilmeisemmin tyttäreni kanssa ratsastamassa tai a cappella -yhtyeen lauluharjoituksissa.
Isäntä, joka vastusti koiran ottamista, treenaa Siirin kanssa MEJÄ:ä ja menee NOME-kokeisiin, jos minä alan jänistää. Haluaisin lainata tässä kohdin koirapiireissä tapaamani ystävän ajatusta: "Määränpää ei ole tärkein, vaan matka sinne." Treeneissä ja kokeissa tavataan!

Antti Merjamaa, riistavastaava
Perheemme ensimmäinen koira oli saksanpaimenkoira Pia, joka mm. vartioi turvallisuuttani ottaessani päikkyjä pahvilaatikossa halkopinon päällä joskus 57 vuotta sitten. Ensimmäinen noutaja, joka aloitti NOME-kouluttamiseni vuonna -90, oli käyttölinjainen labradorinarttu Dooris. Ehdottomasti vaikeinta KVA-tavoitteessa oli ns. metsästäjänsertin saaminen nättelyssä. Dooriksen jälkeen en ole kouluttajakseni halunnutkaan muita kuin käyttölinjaisia labradoreja. Tänään minua yrittävät kouluttaa Saku 8 v. ja Dan 2 v. NOME-toimikuntaan olen kuulunut noin kymmenen vuotta, joista 7 vuotta toimikunnan puheenjohtajana. Toimikunnan suomia tehtäviä ovat olleet koevastaava mm. SM-NOME -99, luokkavastaava, ampuja, variksenheittäjä, venemies, ruuduntäyttäjä, jäljentekijä, kouluttaja ja riistavastaava.

Kirsi Niittymäki, WT-vastaava
Olen päälle nelikymppinen perheenäiti, sairaanhoitaja ja eläintenhoitaja Nousiaisista. Perheeseemme kuuluu kolmen lapsen lisäksi mieheni Antero sekä lukuisa joukko eläimiä. Toimin Lounais-Suomen Spanielikerhon puheenjohtajana sekä olen mukana hallitustyöskentelyssä Suomen Spanieliliitossa ja Turunmaan Kennelyhdistyksessä. Yhdistystoiminta on lähellä sydäntäni. Pidän myös hevosista - etenkin suomenhevosesta.
Cockerspanieli on ollut parin vuosikymmenen ajan mieluinen rotu lähinnä siksi, että se on pienikokoinen, kestävä, vauhdikas ja helposti oppiva. Se on myös varsin vilkas ja sillä on suuri riistavietti, hyvä nenä ja suuri itseluottamus. Spanieleidemme kanssa olemme koko perheen voimin harrastaneet MEJÄä, aina Ruotsia ja Norjaa myöten.
Nyttemmin spanieli on saanut seurakseen noutajan - labradorinnoutajan. Tämän myötä on tullut tutuksi noutajien taipumuskokeet sekä metsästyskokeiden osalta NOME ja WT. Jälkimmäinen ehkä vielä enemmän. Meilläpä onkin "isännän noutaja" ja "emännän noutaja". Sama jako on myös hevoshommissa eli kummallakin on omansa. Näin vältymme treenausristiriidoilta.

Johanna Ojansuu
Olen kolmekymppinen insinööri Raisiosta. Kotona kanssani asustelee kultainennoutajauros Muumi. Muumi kilpailee MEJÄssä voittajaluokassa. Usein (pääosin näyttelyissä) mukana lyllertää myös kultsuvanhus Osku. Osku tuli perheeseen, kun asuin vielä kotona, joten se asuu edelleen vanhempieni luona. Oskun kanssa olen saanut ensikosketuksen koiran ohjaamiseen taippareissa. Kultaisianoutajia perheessämme on ollut vuodesta -89; järjestyksessä kolmas ja neljäs ovat nyt menossa. Aiempien koirien kanssa on harrastettu NOMEa ja nykyisten kanssa jäljestystä, käytännön metsää ja näyttelyitä. Metsästyskokeet/WT on tarkoitus lisätä Muumin repertuaariin jossain vaiheessa. Toimin NOME-toimikunnan sihteerinä vuosina 2005-2007, nykyään pidän koulutuksia ja yritän ehtiä työskentelemään vähintään yhdessä kokeessa vuodessa.
Koiraharrastuksen lisäksi olen ratsastanut kuusivuotiaasta asti, ja minulla on oma hevonen. Nuorempana lajini oli esteratsastus, mutta nykyään olen keskittynyt oikeastaan vain kouluratsastukseen.
Kokeissa ja treeneissä nähdään!

Nanneli Pallasmaa
Olen vähän yli nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Lapsuudenkodissani oli labradorinnoutaja ja olen aina pitänyt itseäni koiraihmisenä, mutta opiskelu, työ- ja perhetilanteista johtuen sain ensimmäisen labradorini Bikon vasta 2002. Koiran saadessani en ollut kuullut edes taippareista, mutta innokkaan koiran kanssa on ollut niin mukavaa harrastaa että harrastukset ovat koko ajan lisääntyneet: MEJÄä, NOMEa, VEPEä ja TOKOa. NOMEsta on tullut tärkein näistä harrastuksista. Omapäisen ja lujatahtoisen koiran kouluttaminen on ollut haastavaa ja mielenkiintoista ja on tullut tehtyä paljon virheitä, mutta onpahan siinä tullut opittuakin yhtä ja toista - ehkä koira on opettanut minua enemmän kuin minä sitä.

Kari Peippo
60-luvun loppupuoliskolla liikuin nelinkontin, kuten nykyinen labradorini Rode. Aina aikuisikään asti asustelin napapiirillä, ja siellä luonnosta ja liikkumisesta tuli tärkeä osa elämääni. Noutavien koirien kanssa olen vasta alkutaipaleella, mutta kova oppimisen halu on vienyt vauhdilla eteenpäin. Jos näet kirkkaan valoilmiön pimeänä iltana Ruskon metsissä, niin luultavasti olet nähnyt minut koirani kanssa iltalenkillä. Minuun voit törmätä kokeissa sekä erilaisissa koulutustapahtumissa. Tärkeintä omalle koiralleni on "pelittäminen" metsästystilanteissa, tosin NOME kilpailumuotona on vienyt minut mennessään, niin toimitsijana kuin osallistujana.

Kirsi Vuorinen
Olen alle kolmekymppinen Kotkasta lähtöisin, monen mutkan kautta Turkuun reilu vuosi sitten muuttanut, liikunnanohjaaja - fysioterapeutti. Saman katon alla asustelevat avomies, pian vuoden ikäinen tytär sekä flattipojat Lenni (4,5 v.) ja Luca pian (2 v.). Kesällä odotellaan uutta perheenlisäystä yhdestä kaksijalkaisesta. Tällä hetkellä olen siis kotiäitinä ja ilta/yöpuhteena opiskelen erikoistumisopintoina eläinfysioterapiaa Porissa. Koiria perheessäni on ollut aina, mutta vasta Lennin kautta ajauduin koiraharrastusten pariin... vaikka lenkkikaveriksi Lennikin tuli, eikä taippareista oltu kuultukaan, ennen kuin kasvattaja niistä vihjasi. Eli 3 vuotta sitten ajauduin taippari-kurssille ja sille tielle jäin, mukaan tulivat myös TOKO, MEJÄ, PK-haku... Tänä vuonna olisi tarkoitus startata Lennin kanssa NOMEn ja TOKOn VOI-luokissa ja Lucan kanssa ALO-luokissa. Pojat ovat koulineet minua sen verran, että olen toiminut kouluttajana peruskoulutuksessa ja nyt olisi tarkoitus avustella myös NOMEn puolella.

Pirkko Wallin
Asun Lemussa mieheni ja kahden poikani ja kolmen koiran kanssa. Koirina kaksi tolleria ja yksi pk.collie. Tollerit on Moona 10 v., Kerttu 3 v. ja Collie Jane 1 v. Eka tolleri meille tuli vuonna 1994 helmikuussa ja se nimettiin Iitaksi. Iitan kanssa suoritettiin taipparit ja MEJÄiltiin muutaman kerran. Iita sai minussa aikaiseksi NOME-kipinän ja kun Moona saapui taloon aloitettiin NOMEn treenaaminen. Taipparit Moona suoritti alle vuoden ikäisenä ja paras NOME-tulos Moonalla on AVO1. Nyt Moona on jo siirtynyt eläkkeelle. Olen jonkin verran osallistunut Auran Nuuskujen peruskoulutuksiin ja NOU-koulutuksiin kouluttajana jo aiemminkin ja nyt siis tänä vuonna jälleen NOU-koulutuksiin.