|
|
NOU- ja NOME-koe Västanfjärdissä 8.-9.10.2005
Koko aamupäivä täysin tehotonta pakkaamista, josta ei siis tahtonut tulla loppua ollenkaan. Miten noin pieni mies, siis Veikko 3 kk, voikin tarvita näin paljon rekvisiittaa
itselleen mukaan yhteen viikonloppuun. Mitenköhän ennen tätä materiaalistunutta aikaa ollenkaan pärjättiinkään? Onnekseni pienen pieni Puntoni ei ole isompi, ääriään
myöten täyteen ahdettuna pakkaaminen vaan ikään kuin pitää lopettaa.
No niin ja saapuuhan Juhakin ihan parahiksi kotiin vaihtamaan Veikon kakkavaippaa, tai siis tällä kertaa jotakin muutakin kuin vaippaa, kun tuppaa pursuten
meinaan kakkaa kainaloistakin... Hi, et mä sit pidän tästä tasa-arvohössötyksestä...
Onneksi on toinenkin auto, johon tungetaan pojat, koirat, vaunut, Juha ja Juhan vatsa. Äärimmäisen jousia venyttävään kokemukseen valmistautuneet
Puntonkin kytkintä vihdoin nostan ja suuntaamme Mammalaan, jossa uusi kotilomme (asuntovaunu) jo innokkaana odottaa matkaan pääsyä.
Seuraavana ohjelmassa seuraa Punton purkaus ja kotilon täyttö. Volvo-kotilo-yhdistelmä starttaa matkaan. Sittarin pihalla, ongelmitta.
Paitsi matkan varrella muistan knn Fanin kakanneen kauhean kasan Mamman pihalle! Mahtaa Mamma taas riemastua tyttärensä harrastuksesta haravoidessaan.
Lupautuneen laittamaan ruokaa sunnuntain tietää se sitä, että syökäämme kaikki yhdessä kanaa, siinä muodossa joka sattuu tarjouksella olevan.
Kassalla törmään jälleen aivan käsittämättömään asiaan: kahden aikuisen iltapala tulee kalliimmaksi kuin lounas 20 henkilölle... Just, just, saavutetut linjat on säilytettävä.
Toki Felix / Abban tarjoamat lisukkeet, Inkisen tarjoama vihreä tuoreus ja Kantolan keksit, tekivät lounaasta lounaan kaikilla mausteilla ilman lisähintaa lounaalle.
Erikoismaininnan saavat tuubista pursotettavat meren herkut, joilla loihdimme Monican kanssa kilpaa mitä erilaisimpia ja ennen näkemättömiä voileipiä NOU/NOME-kansalle.
Nämäkin merelliset tuubiherkut tarjosi Abba. Et semmonen mainos tähän väliin... jatkuu...
Matkaamme Västanfjärdiin, Juhan mukaan koko paikka on kyllä jossakin ihan muualla, koska onhan hän aikoinaan sinne paljonkin pullaa vienyt...
Matkaamme kuitenkin annettujen ohjeiden mukaan mm. Västanfjärd kyltin ohi, kunnes... ajamme Nannan mökkitien ohi, onneksi saamme käännettyä Volvo-kotilo-yhdistelmän
n. 100 m, ennen "tie päätyy"-merkkiä. Rexonan tehokkuus mitattiin kuitenkin vasta kallioisella mökkitiellä, kun takaikkunasta näkyy kotilo 45 asteen kulmassa
toisen puolen renkaat metrin korkeammalla kuin kallioinen tie. Huh, huh, sanoin Rexonan pettäessä.
Kotilo parkissa ja lattia suorassa, ruokatavarat purettu, mökin parvelle johtavat tikkaat koristeltu tarvikemyynnillä, kahvi keitettynä, sauna
lämmitettynä ja mielettömän lämmin lokakuun 7. päivän ilta, ja siinä se taas oli, harrastuksen suola.
Vaikka Vekkuli ei meitä yht'aikaa saunaan päästänytkään, istuttiin kuitenkin myöhemmin nukkumaan mennessä pitkä tovi, mustassa yössä sylikkäin ulkoroihun
lumoavaa liekkiä tuijottaen T-paita päällä. USKOMATONTA siis se ettei ollut yhtään kylmä.
Lauantaiaamu
Kännykkä rämisee ja tärisee tiskipöydällä klo 6.30. Taippareiden vastaava koetoimitsija Latvan Minna huutelee huomenia, yritän vastata, m
utta suustani ei suostu siihen aikaan aamusta tulemaan kuin epäselvää mongerrusta. Hetkeä myöhemmin sorsat keskustelevat aamiaispöydässään ehkä hieman
äänekkäämmin, kun kuulen Veijon yrittävän puuttua keskusteluun vienolla äänellään: "Suus kii sorsa!" Sorsiin se ei tehonnut, mutta itse kyllä heräsin.
Jo jonkin aikaa olin kuunnellut Juhan ääntelyä ahtaassa yläpedissä, onneksi on tuuletusräppänä ihan siinä yläpedin yllä. Ketterästi ähisten Juha laskeutuu pediltään,
mutisee jotakin ja suuntaa menonsa puuceehen. Sellast se sit on, kun luonto kutsuu.
UPEETA! Monica on loihtinut kelpo aamiaisen mökillä kaikessa hiljaisuudessa. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka pystyvät ihmeisiin heti aamusta,
itse kun en todellakaan kuulu heihin. Taippareihin tulevat enemmän tai vähemmän hermostuneet ohjaajat ilmoittautuvat ajallaan.
Aurinko paistaa ja järjestelyt sujuvat. Toimitsijoina taippareissa toimivat Mikki & Kumppanit: Miikkael Lehti ampumassa, Barbro Möller sihteerinä, veneessä
Juha Lähteenmäki ja Taina Ketola, ruudun täyttäjänä Tuula Ehrman, sekä jo ammuttua varista lentoon opettamassa oli Tiina Shl...Slut...Sleut...äh, Schleutker,
tulipa se sielt ku hiukan potki ja lunttas jäsenrekisteristä.
Keittiössä hääri siis Monica Lindroos loihtien hitsin hyvää pyttäriä lounaaksi, herkku leipien lisäksi.
Itseltäni taisi jäädä paperihommia pa-hasti rästiin, kun en muka jatkuvalta syömiseltäni kerinnyt.
Iltapäiväryhmätkin saatiin ihan hyvissä ajoin alkuun vain sillä erotuksella, että taivaalle oli kertynyt muutama pilvenhattara ja tuuli oli ehkä hieman yltynyt.
Onnitteluni kaikille taipumuskokeen hyväksytysti suorittaneelle koirakolle!!
Vierailevien tähtien poistuessa takavasempaan. Lähden Monican kanssa juoksuttamaan koiria hiukan pihapiiriä pidemmälle.
Heh, mentiin muka suppi-lovahveroita metsästään. Vaan kyllä olivat suppilot tosi hyvin piiloutuneet, olivat varmaan haulikon pauketta pelästyneet.
Saimme kuitenkin juttelutuokion tulokseksi todeta taas kerran, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Ollaan Monican kanssa lapsuuden naapureita, että semmonen juttu.
Päästyämme eksymättä mökille alkaa miesten saunavuoro. Juhakin menee rehvakkaasti saunasta uimaan... jaa, ei sit mennytkään?
Naisten vuorolla kukaan ei edes kuvittele menevänsä uimaan. Itse kyllä käyn kertomassa peukkuvarpaalleni, kuinka kylmää merivesi jo on.
Samalla hämmästelen jälleen kerran tähtien määrää tässä kaupungin valoista tietämättömässä paikassa. Astrologisesta puolesta pidin huolen etsimällä Otavan tähtitaivaalta.
Rattoisasta illankulusta vastasi Veikon pienen pieni veturi musisoinnillaan. Kyseinen veturi kuuluu joukkoon tuiki tarpeellinen rekvisiitta,
josta äiti pitää enemmän kuin lapsi. Rytmin tahtiin voisi luoda vaikka Tuut, tuut tanssin, joka varmasti saavuttaisi suuremman suosion kuin tiputanssi koskaan.
Tulkaa vaikka ensikerralla itsekin opettelemaan ja ihastumaan. Illan huikopalaksi paistelin lättyjä, vaikka kaikilla oli muka kovinkin kylläinen olo: niin se vaan hävisi
kahden litran taikinasta paistettu lettupino. Sit muuten ollaan ihan hys, hys vaan Veijon syömistä letuista, niistä kun EI puhuta Leenalle (Honka)... lupasin.
Illan tietovisasta hillon aineksista ei saatu yhtään oikeaa vastausta, joten talutinpalkinto jäi jakamatta. Taina pääsi kyllä aikaste lähelle.
Mökkiväen hiljentyessä ja valojen sammuttua katselemme vielä Juhan kanssa tähdenlentoja, joita näimmekin monia.
Taas siis pitäisi tosi moni toive toteutua. Tämän yön kosteus vie meidätkin pian kotiloomme koisimaan. Hetken kuitenkin
kuuntelen pienen ihmisen tuhinaa ja katselen tähtien valaisemia kasvoja ja toivon, että kaikki saisivat joskus tuntea tätä sydäntä pakahduttavaa onnentunnetta.
Sunnuntaiaamu
Taas rämisee kännykkä klo 6.35 tiskipöydän pinnan antaessa tärinälle lisää vaativuutta vaientaa itsensä, HETI!
NOME-kokeen vastaava Minna hänkin, sukunimeltään Palonurmi, osoit-taa suurta reippautta ollen paikalla niin ajoissa, että on kerennyt
ottamaan autossa jopa pienet tirsat odotellessaan muiden heräämistä. REIPASTA, sanon minä.
Ei ehkä niin loistelias aamiainen, kun lauantaiaamuna, johtuen minulle siirtyneestä ruokintavastuusta.
Saan kuitenkin kunnialla saatettua NOME/ VOI-luokan reippaat työntekijät päivän tehtäviin vatsalaukussaan muutama leivänmurena kahvissa kelluen.
Koevastaavan liikunnasta huolehdin eväiden koepaikalle toimittamisen muodossa, hyvinhän Minna ne sinne toimittikin. Kanttiinipöydän
kattaus suoritettu ja merellisillä antimilla täytettyjen tuubien tyhjentämisen himon saatuani tyydytettyä. Lähdemme käymään
koepaikalla. Veijo oli laatinut mielestäni hyvin selkeän ja yksinkertaisen kokeen. Koe alkoi ohjauksella, jonka kreppi,
jolla lokin paikka oli merkitty, oli yleisönkin nähtävissä ilman kiikareita. Koiran palauttaessa ohjauslokkia tuli kaksi laukausta ja molemmille pudotus,
kaislikko "töppäreen" molemmin puolin. Kolmantena tehtävänä oli haku: kaislikossa kolme lokkia ja maalta piti löytää yksi harakka.
Veikon vatsalaukku täytetty, hih, ja taas sain muka pätevän syyn olla tyhjentämättä sinappivaippaa, kun piti saada kaikki valmiiksi
nälkäisille toimitsijoille ja kilpailijoille, jotka olivat viettäneet päivän tuulisessa meri-ilmassa, vaikkakin suht aurinkoisissa merkeissä.
Onnekseni siis koevastaava on saanut vaipanvaihtoon pätevän koulutuksen... neljästi.
Kokeen kulusta vastasivat ampujana Marko Rastas, soutajana Monica Lindroos, markkeerausten heittäjänä Mia Suppanen,
ruudun täyttäjänä soutaen Juha Lähteenmäki ja maalta Taina Ketola. Sihteröinnistä tänäänkin vastasi Barbro Möller.
Tulosten jaossa oli kiva kuulla niin monesta hyvästä tuloksesta. Parasta kuitenkin oli se suuri ilo nähdä rakkaan naapurimaan edustaja hyisessä meressä
noutamassa damia Pohj. KVA:n saavuttamisen johdosta. Myönnetään, myönnetään, tässä tapahtui meille emämunaus, sauna ei ollut lämmin...
Mutta toisaalta, tietääkö ne siellä Ruotsissa mikä on sauna....?
Et se oli sit semmonen viikonloppu, eikun siivoomaan... sitä sen kummemin selittelemättä.
Pitäkäämme pilke silmäkulmassa vastakin, kun ulkoilutamme kuollutta kania kytkettynä keskellä metsää kaukana sivistyneestä maailmasta.
Et näissä mietteissä ensi vuoteen...
Niina
LAUANTAI: NOUTAJIEN TAIPUMUSKOE
Tuomari: Veijo Honka
Ylitoimitsija: Minna Latva
Tulokset:
AAMUPÄIVÄRYHMÄ:
nsn Sienna-Red Diamond Of Fire FIN26307/04 s. 6.5.2004 0
omistaja: Benita Rosenholm, Kirjala
ohjaaja: omistaja
skn Heilurihännän Sea Anemone FIN22796/04 s. 21.3.2004 1
omistaja: Tuula Ehrman, Lillandet
ohjaaja: om.
lbu Admiral FIN27398/04 s. 30.4.2004 0
omistaja: Vitali Fomenko, Turku
ohjaaja: omistaja
nsu Hedera´s Unlimited Star FIN16521/04 s. 7.2.2004 0
omistaja: Maarit Vauro, Aura
ohjaaja: omistaja
lbn Triple M´s Born On Broad Daylight FIN13558/05 s. 27.8.2004 1
omistaja: Tuija Malinen, Turku
ohjaaja: omistaja
nsn Sienna-Red Novamie FIN32307/01 s. 8.6.2001 0
omistaja: Amanda Ölander, Parainen
ohjaaja: omistaja
lbu Boompaw´s Greater Scaup FIN47775/03 s. 16.11.2003 1
omistaja: Mikko Aaltonen, Rusko
ohjaaja: omistaja
skn Sniffens Aboa Hjorten FIN36997/04 s. 18.5.2005 1
omistaja: Virpi Rikkilä, Parola
ohjaaja: omistaja
ILTAPÄIVÄRYHMÄ:
lbu Fulmarus Goodwill Hunter FIN52277/04 s. 2.12.2004 1
omistaja: Sami Ehrnstén, Salo
ohjaaja: omistaja
lbu Aprilmist Jetlay FIN14064/05 s. 9.12.2004 0
omistaja: Susanna Tuomola, Helsinki
ohjaaja: omistaja
sku Lijynis Little Devil FIN16468/05 s. 2.10.2003 0
omistaja: Pirkko Oinonen, Kimonkylä
ohjaaja: omistaja
skn Noanarkin Mergus Albellus FIN17018/03 s. 21.3.2003 0
omistaja: Tomas ja Nina Berghäll, Vantaa
ohjaaja: Nina Berghäll
lbn Adventurer´s Lacryma Christi FIN10514/05 s. 15.12.2004 1
omistaja: J. Railamaa, J.Heikniemi ja Birger Gröönroos, Nousiainen
ohjaaja: Birger Gröönroos
lbn Adventurer´s Yackety-Yak FIN37634/03 s. 31.7.2003 1
omistaja: Juha-Pertti Leino, Preitilä
ohjaaja: omistaja
knn Pikestar´s Cherryberry FIN10754/05 s. 3.12.2004 0
omistaja: Pirkko Oinonen, Kimonkylä
ohjaaja: omistaja
lbn Ethusan Kaunomieli FIN47891/03 s. 1.12.2003 0
omistaja: Jaakko Vähätalo, Taivassalo
ohjaaja:
SUNNUNTAI: NOUTAJIEN METSÄSTYSKOE, VOI-LUOKKA
Tuomari: Veijo Honka
Ylitoimitsija: Minna Palonurmi
Tulokset:
AAMUPÄIVÄRYHMÄ:
sku Pearly Coat Bunyan Swimming Tiger FIN25834/01 s. 17.2.2001 2
Omistaja: Miia Suppanen, Turku
ohjaaja: omistaja
skn Blackpicks Right For Me s. 2.11.2000 2
Omistaja: Jori Saastamoinen, Vilppula
ohjaaja: omistaja
skn Viltin Tyyne FIN20383/96 s. 14.3.1996 3
omistaja: Minna Latva, Kaarina
ohjaaja: omistaja
lbn Fattiglappens Clara FIN31410/00 s. 29.6.2000 1
omistaja: Annika Rahkonen, Salo
ohjaaja: omistaja
lbn Sukkela Dolphin Dance FIN15856/99 s. 23.2.1999 1
omistaja: Nina Lundström, Parainen
ohjaaja: omistaja
lbu Billowhiz Flying General FIN22162/00 s.1.4.2000 1
omistaja: Tommy Jansson
ohjaaja: omistaja
ILTAPÄIVÄRYHMÄ:
Lbu Jyckegårdens Flying Batman FIN24782/02 s. 13.4.2002 3
omistaja: Elisa Forsman, Mjösund
ohjaaja: omistaja
lbn Billowhiz Yellow Lady FIN28476/01 s. 1.6.2001 3
omistaja: Jonas Wilhelms, Lemland
ohjaaja: omistaja
skn Feedback´s Good Qeen FIN35657/01 s. 16.4.2001 0
omistaja: Viveka Ekstrand, Gottby
ohjaaja: omistaja
knn Doubleuse Bella Donna S32678-99 s. 25.4.1999 1
omistaja: Gunilla Wedeen, Edsbro Ruotsi
ohjaaja: omistaja
lbn Moorman´s Ipomoea FIN24804/00 s. 9.2.2000 0
omistaja: Maria Mäntylä ja Robert Mansén, Lemland
ohjaaja: Maria Mäntylä
NIINAN MIETTEITÄ KOKEEN TIIMOILTA:
Koko aamupäivä täysin tehotonta pakkaamista, josta ei siis tahtonut tulla loppua ollenkaan.
Miten noin pieni mies, siis Veikko 3 kk, voikin tarvita näin paljon rekvisiittaa itselleen mukaan yhteen viikonloppuun.
Mitenköhän ennen tätä materiaalistunutta aikaa ollenkaan pärjättiinkään?
Onnekseni pienen pieni Puntoni ei ole isompi,
ääriään myöten täyteen ahdettuna pakkaaminen vaan ikään kuin pitää lopettaa.
No niin ja saapuuhan Juhakin ihan parahiksi kotiin vaihtamaan Veikon kakkavaippaa,
tai siis tällä kertaa jotakin muutakin kuin vaippaa, kun tuppaa pursuten meinaan kakkaa kainaloistakin...
Hi, et mä sit pidän tästä tasa-arvo hössötyksestä...
Onneksi on toinenkin auto, johon tungetaan pojat, koirat, vaunut, Juha ja Juhan vatsa.
Äärimmäisen jousia venyttävään kokemukseen valmistautuneet Puntonkin kytkintä vihdoin nostan ja
suuntaamme
Mammalaan, jossa uusi kotilomme (asuntovaunu) jo innokkaana odottaa matkaan pääsyä. Seuraavana ohjelmassa seuraa
Punton purkaus ja kotilon täyttö. Volvo-kotilo-yhdistelmä starttaa matkaan. Sittarin pihalla, ongelmitta.
Paitsi matkan varrella muistan knn Fanin kakanneen kauhean kasan Mamman pihalle! Mahtaa Mamma taas
riemastua tyttärensä harrastuksesta haravoidessaan.
Lupautuneen laittamaan ruokaa sunnuntain tietää se sitä, että syökäämme kaikki yhdessä kanaa, siinä muodossa joka sattuu tarjouksella olevan.
Kassalla törmään jälleen aivan käsittämättömään asiaan: kahden aikuisen iltapala tulee kalliimmaksi kuin lounas 20 henkilölle...
Just, just, saavutetut linjat on säilytettävä.
Toki Felix / Abban tarjoamat lisukkeet, Inkisen tarjoama vihreä tuo-reus ja Kantolan keksit, tekivät lounaasta lounaan
kaikilla mausteilla ilman lisähintaa lounaalle. Erikoismaininnan saavat tuubista pursotettavat meren herkut, joilla loihdimme
Monican kanssa kilpaa mitä erilaisimpia ja ennen näkemättömiä voileipiä NOU/NOME-kansalle. Nämäkin merelliset tuubiherkut tarjosi Abba.
Et semmonen mainos tähän väliin... jatkuu...
Matkaamme Västanfjärdiin, Juhan mukaan koko paikka on kyllä jossakin ihan muualla, koska onhan hän aikoinaan sinne paljonkin pullaa vienyt...
Matkaamme kuitenkin annettujen ohjeiden mukaan mm. Västanfjärd kyltin ohi, kunnes... ajamme
Nannan mökkitien ohi, onneksi saamme käännettyä Voilvo-kotilo-yhdistelmän n. 100 m, ennen "tie päätyy"-merkkiä.
Rexonan tehokkuus mitattiin kuitenkin vasta kallioisella mökkitiellä, kun takaikkunasta näkyy kotilo 45 asteen kulmassa
toisen puolen renkaat metrin korkeammalla kuin kallioinen tie. Huh, huh, sanoin Rexonan pettäessä.
Kotilo parkissa ja lattia suorassa, ruokatavarat purettu, mökin parvelle johtavat tikkaat koristeltu tarvikemyynnillä, kahvi
keitettynä, sauna lämmitettynä ja mielettömän lämmin lokakuun 7. päivän ilta, ja siinä se taas oli, harrastuksen suola.
Vaikka Vekkuli ei meitä yhtäaikaa saunaan päästänytkään, istuttiin kuitenkin
myöhemmin nukkumaan mennessä pitkä tovi, mustassa yössä
sylikkäin ulkoroihun lumoavaa liekkiä tuijottaen T-paita päällä. USKOMATONTA siis se ettei ollut yhtään kylmä.
Lauantaiaamu.
Kännykkä rämisee ja tärisee tiskipöydällä klo 6.30. Taippareiden vastaava koetoimitsija Latvan Minna huutelee huomenia,
yritän vastata, mutta suustani ei suostu siihen aikaan aamusta tulemaan kuin epäselvää mongerrusta.
Hetkeä myöhemmin sorsat keskustelevat aamiaispöydässään ehkä hieman äänekkäämmin, kun kuulen Veijon
yrittävän puuttua keskusteluun vienolla äänellään: "Suus kii sorsa!" Sorsiin se ei tehonnut, mutta itse kyllä heräsin.
Jo jonkin aikaa olin kuunnellut Juhan ääntelyä ahtaassa yläpedissä, onneksi on tuuletusräppänä ihan siinä yläpedin
yllä. Ketterästi ähisten Juha laskeutuu pediltään, mutisee jotakin ja suuntaa menonsa puuceehen. Sellast se sit on, kun luonto kutsuu.
UPEETA! Monica on loihtinut kelpo aamiaisen mökillä kaikessa hiljaisuudessa. Ihanaa, että on ihmisiä, jotka pystyvät ihmeisiin heti aamusta, itse kun en todellakaan kuulu heihin. Taip-pareihin tulevat enemmän tai vä-hemmän hermostuneet ohjaajat il-moit-tautuvat ajallaan. Aurinko paistaa ja järjestelyt sujuvat. Toimitsijoina taippareissa toimivat Mikki & Kumppanit: Miikkael Lehti ampumassa, Barbro Möller sihteerinä, veneessä Juha Läh-teenmäki ja Taina Ketola, ruudun täyttäjänä Tuula Ehrman, sekä jo am-muttua varista lentoon opettamassa oli Tiina Shl...Slut...Sleut...äh, Schleutker, tulipa se sielt ku hiukan potki ja lunttas jäsenrekisteristä.
Keittiössä hääri siis Monica Lindroos loihtien hitsin hyvää pyttäriä lounaaksi, herkkuleipien lisäksi.
Itseltäni taisi jäädä paperihommia pahasti rästiin, kun en muka jatkuvalta syömiseltäni kerinnyt.
Iltapäiväryhmätkin saatiin ihan hyvissä ajoin alkuun vain sillä erotuksella, että taivaalle oli kertynyt muutama pilvenhattara ja
tuuli oli ehkä hieman yltynyt.
Onnitteluni kaikille taipumuskokeen hyväksytysti suorittaneelle koirakolle!!
Vierailevien tähtien poistuessa takavasempaan. Lähden Monican kanssa juoksuttamaan koiria hiukan pihapiiriä pidemmälle.
Heh, mentiin muka suppilovahveroita metsästään. Vaan kyllä olivat suppilot tosi hyvin piiloutuneet, olivat varmaan haulikon pauketta pelästyneet.
Saimme kuitenkin juttelutuokion tulokseksi todeta taas kerran, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Ollaan
Monican kanssa lapsuuden naapureita, että semmonen juttu.
Päästyämme eksymättä mökille alkaa miesten saunavuoro. Juhakin menee rehvakkaasti saunasta uimaan... jaa, ei sit mennytkään?
Naisten vuorolla kukaan ei edes kuvittele menevänsä uimaan. Itse kyllä käyn kertomassa peukkuvarpaalleni,
kuinka kylmää merivesi jo on. Samalla hämmästelen jälleen kerran tähtien määrää tässä kaupungin valoista tietämättömässä paikassa.
Astrologisesta puolesta pidin huolen etsimällä Otavan tähtitaivaalta.
Rattoisasta illankulusta vastasi Veikon pienen pieni veturi musisoinnillaan. Kyseinen veturi kuuluu joukkoon tuiki
tarpeellinen rekvisiitta, josta äiti pitää enemmän kuin lapsi. Rytmin tahtiin voisi luoda vaikka Tuut, tuut tanssin,
joka varmasti saavuttaisi suuremman suosion kuin tiputanssi koskaan. Tulkaa vaikka ensikerralla itsekin opettelemaan ja ihastumaan.
Illan huikopalaksi paistelin lättyjä, vaikka kaikilla oli muka kovinkin kylläinen olo: niin se vaan hävisi kahden litran taikinasta paistettu lettupino.
Sit muuten ollaan ihan hys, hys vaan Veijon syömistä letuista, niistä kun EI puhuta Leenalle (Honka)... lupasin.
Illan tietovisasta hillon aineksista ei saatu yhtään oikeaa vastausta, joten talutinpalkinto jäi jakamatta. Taina pääsi kyllä aikaste lähelle.
Mökkiväen hiljentyessä ja valojen sammuttua katselemme vielä Juhan kanssa tähdenlentoja, joita näimmekin monia.
Taas siis pitäisi tosi moni toive toteutua. Tämän yön kosteus vie meidätkin pian kotiloomme koisimaan.
Hetken kuitenkin kuuntelen pienen ihmisen tuhinaa ja katselen tähtien valaisemia kasvoja ja toivon, että kaikki saisivat
joskus tuntea tätä sydäntä pakahduttavaa onnentunnetta.
Sunnuntaiaamu.
Taas rämisee kännykkä klo 6.35 tiskipöydän pinnan antaessa tärinälle lisää vaativuutta vaientaa itsensä, HETI!
NOME-kokeen vastaava Minna hänkin, sukunimeltään Palonurmi, osoittaa suurta reippautta ollen paikalla niin ajoissa,
että on kerennyt ottamaan autossa jopa pienet tirsat odotellessaan muiden heräämistä. REIPASTA, sanon minä.
Ei ehkä niin loistelias aamiainen, kun lauantaiaamuna, johtuen minulle siirtyneestä ruokintavastuusta.
Saan kuitenkin kunnialla saatettua NOME/ VOI-luokan reippaat työntekijät päivän tehtäviin vatsalaukussaan
muutama leivänmurena kahvissa kelluen. Koevastaavan liikunnasta huolehdin eväiden koepaikalle toimittamisen muodossa,
hyvinhän Minna ne sinne toimittikin. Kanttiinipöydän kattaus suoritettu ja merellisillä antimilla täytettyjen tuubien tyhjentämisen
himon saatuani tyydytettyä. Lähdemme käymään koepaikalla. Veijo oli laatinut mielestäni hyvin selkeän ja yksinkertaisen kokeen.
Koe alkoi ohjauksella, jonka kreppi, jolla lokin paikka oli merkitty, oli yleisönkin nähtävissä ilman kiikareita.
Koiran palauttaessa ohjauslokkia tuli kaksi laukausta ja molemmille pudotus, kaislikko "töppäreen" molemmin puolin.
Kolmantena tehtävänä oli haku: kaislikossa kolme lokkia ja maalta piti löytää yksi harakka.
Veikon vatsalaukku täytetty, hih, ja taas sain muka pätevän syyn olla tyhjentämättä sinappivaippaa,
kun piti saada kaikki valmiiksi nälkäisille toimitsijoille ja kilpailijoille, jotka olivat viettäneet päivän tuulisessa meri-ilmassa,
vaikkakin suht aurinkoisissa merkeissä. Onnekseni siis koevastaava on saanut vaipanvaihtoon pätevän koulutuksen... neljästi.
Kokeen kulusta vastasivat ampujana Marko Rastas, soutajana Monica Lindroos, markkeerausten heittäjänä Mia Suppanen,
ruudun täyttäjänä soutaen Juha Lähteenmäki ja maalta Taina Ketola. Sihteröinnistä tänäänkin vastasi Barbro Möller.
Tulosten jaossa oli kiva kuulla niin monesta hyvästä tuloksesta. Parasta kuitenkin oli se suuri ilo nähdä rakkaan naapurimaan
edustaja hyisessä meressä noutamassa damia Pohj. KVA:n saavuttamisen johdosta.
Myönnetään, myönnetään, tässä tapahtui meille emämunaus, sauna ei ollut lämmin...
Mutta toisaalta, tietääkö ne siellä Ruotsissa mikä on sauna....?
Et se oli sit semmonen viikonloppu, eikun siivoomaan... sitä sen kummemin selittelemättä.
Pitäkäämme pilke silmäkulmassa vastakin, kun ulkoilutamme kuollutta kania kytkettynä keskellä metsää kaukana sivistyneestä maailmasta.
Et näissä mietteissä ensi vuoteen...
Niina
<< Takaisin
|
 |
|
